Välillä saa olla nolo fanityttö

Koska mä en saa ikinä tarpeekseni fanityttöilystä, päätin piirtää uuden kuvan Adam Lambertista. Ja koska kyseinen herra on löytäny itselleen mitä ihanimman miehen, pääsi hänkin mukaan kuvaan. Olisihan se suorastaan häpäisy näin suomalaisena unohtaa Adamin suomalainen poikaystävä, Sauli Koskinen.

Ja oli tällä työllä myös pienen pieni syykin. Eikä ole sattumaa, että julkaisen kyseisen piirustuksen tänään. Nimittäin jos ette vielä tienneet, tänään on Adam Lambertin syntymäpäivä!

Happy Birthday Adam!

Elvis istuu oikealla

Ei musta taida kuvanveistäjää tulla, vaikka kovasti mä yritin. Meillä on nyt syyslomasta eteenpäin aina ensikuun alkuun asti ollut meneillään visuaalinen havainto ja toteutus kurssi, käsitellen kuvanveistoa. Noin kerran viikkoon on tehty jos jonkin näköistä työtä, pääosin savesta mutta kyllä sieltä välistä löytyi yksi kipsityökin.

Ihan kurssin alussa aloitimme tekemällä suurennoksen tyhjästä maalituubista. Tarkoitus oli kaiketi harjoitella erilaisten muotojen esiin tuomista saven avulla. Tuubit kun olivat väännelty ja puristeltu jos jonkin näköiseen muotoon.

Nyt jälkikäteen työtä katsellessa, siitä löytyy jos jonkin näköistä virhettä ja tekstuurissa olisi paljon hiottavaa, mutta noh, kaikki aloittavat jostain!

Seuraavana työnä olikin jotain aivan muuta, nimittäin hypridieläin! Tarkoituksena siis yhdistää kaksi eläintä, niin että uusi syntyvä eläin saisi jonkun uuden ominaisuuden ja yhdistelmän eläimet hyötyisivät toistensa ominaisuuksista. Ei aivan yksinkertainen tehtävä siis. Noh siinä hetken pähkäilyn jälkeen päätin sitten yhdistää leguaanin ja papukaijan. Tiedä mistä tuokin idea sitten tuli, mutta ainakin työn tekeminen oli hauskaa. Eikä työn jälkikään ollut loppujen lopuksi hassumpaa. Harmikseni työ kuitenkin hajosi muutamaan osaan polton aikana, mutta tämä riskihän on aina olemassa kun keramiikkaa tehdään.


Näiden kahden työn jälkeen seuraavana oli naamarelifin sekä abstraktin veistoksen orgaanisesta lähtökohdasta tekeminen. Molemmat olivat ihan mukavia töitä, joskin naaman lopputulokseen en ole niin tyytyväinen. Naama sitäpaitsi myös kärsi hieman polton aikana ja odottaa tällähetkellä korjaajaa, joten siitä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Koska sain nämä työt valmiiksi suhteellisen nopealla tahdilla, ehdin välissä tehdä myös yhden oman työn. Ja koska tässä koiraihmisiä ollaan niin pitihän sitä koittaa muotoilla koiranpäätä, ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin, joten taidan suosiolla jatkaa näiden upeiden eläinten piirtämistä muotoilun sijaan.

            

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä teimme vielä pienoismallin elävästä mallista. Ensin piirtelimme hieman krokeja mallista eri asennoissa, joiden avulla siis hieman hahmotimme mallin mittasuhteita, jotta ne olisi helpompi hahmottaa myös sitten savea työstäessä. Hetken krokeja piirrettyämme päätimme sitten mallille lopullisen asennon, jonka vielä piirsimme kolmesta eri kulmasta paperille. Ja eikun saven pariin! Alussa mittasuhteiden ja asennon hahmottaminen tuntui todella vaikealta, mutta kyllä sieltä saven sisältä pikkuhiljaa alkoi kuoriutua jotain ihmisen näköistä. Noin seitsemän tuntia työtä ja veistos näyttää tältä. Kaulaan jätin tarkoituksella tukikepistä syntyneen reiän, sillä mielestäni se sopi hyvin, muutenkin kovin rosoiseen ja pelkistettyyn veistokseen, joka on tehty hieman karkeammasta savesta.

Nyt kurssia on jäljellä enää kaksi päivää, joiden aikana ajattelin korjailla hajonneet työt, värjätä kipsityön ja toivoa että tämä viimeinen ihmisen pienoismalli säilyy ehjänä uunista. Toivon tietysti myös mahdollisimman hyvää numeroa kurssista, vaikken tämän jälkeen hetkeen varmaan palaakaan savitöiden ääreen. Mutta mitäs mieltä sinä olet töistä? Missä mentiin pahiten metikköön ja mikä onnistui edes jotenkinpäin hyvin? 

Tekotaiteellista paskaa ja hyvää uutta vuotta!

Mietin koko päivän kotona millaisen hienon uudenvuoden toivotuksen mä teille keksisin. En mä keksinyt. Mulla olis ollu koko päivä aikaa keksiä, mutta en keksinyt. Olisi ollut aikaakin kun kerran olen vain istunut kokopäivän kotona koiravahtina. Noh ei aina voi onnistua. En edes minä.¨

Ilman kliseistä uuden vuoden toivotusta en voinut silti tätäkään blogia jättää, joten tussi käteen ja piirtämään.. Paperi toisensa jälkeen lensi roskiin kunnes keksin. Piirretään muotoja. Ei mitään vitun kuvaa, muotoja! Muotoja josta sitten muodoistuu jotakin. Jotain tekotaiteellista paskaa kuten mulla on tapana sanoa monista mun tekemisistä töistä joihin en ole tyytyväinen. Töitä joita en oikeastaan edes pidä minkään sortin taiteena.

Ehkä tää on sitten tätä mun uutta innostusta piirtää jotain vähän sarjakuvatyylistä. Jotain sinnepäin, mutta ei sitten yhtään kuitenkaan. Sarjakuvatyyliä sekoitettuna tähän omaan suosikkiin fotorealismiin. Mittasuhteiltaan siis kutakuinkin oikeaa mutta jälki on jotain epämääräistä, pelkistettyä, jotain ihan uutta Tiiaa. Noh ehkä välillä on ihan hyvä kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä.

Jokatapauksessa koiravahdin velvollisuudet kutsuu joten toivotan tässä vaiheessa kaikille onnea tähän jonkin aikaa sitten alkaneeseen uuteen vuoteen, pitäkää hauskaaa! 

Designed for your hurtta

Päätin kerrankin olla reipas ja ottaa ensimmäistä kertaa osaa kunnon kilpailuun. Oikeastaan koin sen miltein velvollisuudekseni. Kilpailuhan oli kuin suunniteltu minulle! Kilpailu jossa koirat ja suunnittelu yhdistyvät, loistavaa!

Mietin pitkään mitä omat koirani tarvitsisivat, mitä tuotteita kaupan hyllyiltä puuttui ja mikä tuote puuttui nimenomaan hurtan valikoimasta. Keksinkin tuotteen jota monet koirat nykypäivänä tarvitsevat, mutta jota ei toistaiseksi saa hankittua itselleen muutakuin itse tekemällä tai yksityiseltä henkilöltä tilaamalla. Koiran pipo!

Seuraava vaihe olikin sitten piirtää ja suunnitella tuote. Miettiä kaikki ne pikkuseikat jotka parantaisivat tuotetta, tekemättä kuitenkaan tästä yksinkertaisesta varusteesta kovin monimutkaista. Ideointiin ei mennytkään kovin kauaa, ja pian alkoi paperille ilmestyä tuotekuvaa. Kun suunnitelma oli valmis, piti se vielä piirtää puhtaksi, jotta tuotteen ominaisuudet ja käyttötarkoitus tulisivat mahdollisimman selkeästi esille. Koska koen tuoteryhmän olevan suurilta osin vinttikoiran tai jonkun muun lyhyt karvaisen koiran omistajia, piirsin lopulliseen tuotekuvaan mallikoiraksi whippetin.

Lopullinen kilpailutyöni näyttää siis tältä ja mikäli olet sitä mieltä että ideallani on perää, käy ihmeessä tykkäämässä työstäni TÄÄLLÄ! Tai mikäli itse vasta kuulit kilpailusta ja haluat itsekin ostallistua niin ohjeet kilpailuun löytyvät täältä.

Asiakastöitä ja toivepostauksesta

Joulu on kohta täällä. Ja vaikken itse ole kovin aktiivisesti lahjoja muille ostanut tai tehnytkään. On muutama asiakas ainakin saanut nauttia kädenjäljestäni. Kolme asiakastyötä on nimittäin tullut tehtyä ja lähetettyä asiakkaille tässä joulukuun aikana, joista kaksi menikin itseasiassa lahjaksi. Toivottavasti lahjan saajat ovat töihin sitten yhtä tyytyväisiä kuin tekijä ja lahjan antajakin.

Ensimmäisenä tein itselle hyvinkin mieluisan kääpiösnautseri-rotukuvan. Pääkuvassa on tarkka muotokuva eräästä hienosta mustahopeasta uroskoirasta ja rakennekuva on perinteinen rotukuva pippurisuola värisestä nartusta. Vaikka tälläiset työt eivät kaikkein mielekkäimpiä olekaan, kun pitää vain koittaa mallintaa asiakkaan antamat kuvat mahdollisimman tarkkaan paperille, oli tämä työn tekeminen kuitenkin mielestäni mukavaa. Kyseessä oli nimittäin itselle hyvinkin tärkeä ja mielekäs rotu, jonka edustajia löytyykin yksi kappale ihan täältä koti sohviltakin. Lisäksi oli mukava haastaa itseään tekemään kuvaa hieman omaa silmää vastaan. Itse kun on tottunut tuohon miltein parrattomaan snautseriin, tuntui todella vaikealta piirtää oikeasti oikean pituinen parta koiralle. Kuten opettajammekin kerran sanoi, on hyvin vaikeaa piirtää jotakin minkä näkee erilaisena. Jos sinulle esimerkiksi nätetään kuva kananmunasta, jonka päällä on haalea sininen väri, luultavasti piirrät kananmunan valkoisena. Olethan tähän mennessä jo oppinut kananmunan olevan valkoinen. Piirrät siis loppupeleissä mielummin ajatusten ja tottumusten perusteella, kuin sen mitä silmäsi näkevät.

Palatakseni kuitenkin aiheeseen, olen myös tehnyt kaksi muutakin tilaustyötä. Yhden silkkiterrieri- ja yhden tanskandoggi-rotukuvan. Molemmissa sain tarkat mallikuvat, ja jos oikein ymmärsin taisi silkkityö perustua nimenomaan yhteen yksilöön, eli pää- ja rakennekuvissa on kaiketi sama koira. Nämä molemmat olivat aika perus töitä, eikä isompia ongelmia tullut. Senkun vain piirsi mallikuvan koiran paperille. Pientä hienosäätöä kyllä tehtiin vielä asiakkaan mieltymysten mukaan, mutta lopputulokseen olivat tyytyväisiä sekä tekijä että asiakas. 

Nyt ei sitten enää olekaan yhtään asiakastöitä rästissä, joten jos joku mielii muotokuvaa omasta lemmikistään, rotukuvaa tai jotakin ihan muuta niin rohkeasti ottamaan yhteyttä. Joulupakettiin ei enää taida ehtiä, ellei asiakas sitten satu asumaan tampereella ja ole kykeneväinen itse noutamaan tilausta, mutta ehkäpä sitten vaikka uudenvuoden lahjaksi tai muutenvain omaksi iloksi! 

Ja koska pian on Joulu, päätin että mikäli ehdotuksia tulee niin voisin tämän vuoden puolella tehdä myös ensimmäisen toivepostaukseni, joten eikun ehdottelemaan! Jokatapauksessa kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Logo

En ole ikinä ollut jouluihmisiä, en edes jaksa stressata moisesta turhuudesta. On kuitenkin mukavaa kun ihmiset ympärillä touhottavat innoissaan jostakin ja itse saa vain rauhassa paneutua omiin töihinsä. Olenkin nimittäin saanut ihka ensimmäisen alan työni tehtyä ja asiakkaan käyttöön. Suunnittelin nimittäin logon eräälle kennelille.

Vaikka logo on ensimmäinen viralliseen käyttöön suunnittelemani. Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Logo toimii ja ennenkaikkea asiakas on siihen tyytyväinen. Rodut ovat tunnistettavia, mutta sopivan pelkistettyjä. 

Toivottavasti pääsenkin pian taas suunnitelemaan lisää logoja, ihan huippua! 

Jokainen meistä on paras

Kerran valokuvaustunnilla opettajamme sanoi meille, että jos olet hetkessä jonka haluat tallentaa, kuvaa se. Ei ole väliä mikä kamera sinulla on mukanasi, sillä se mikä sinulla on, on siinä hetkessä parhain mahdollinen. Mietin tuota lausetta silloin, miten muka joku kännykkäkamera voisi olla kunnon kameraa parempi?

Tänään kuitenkin tajusin lauseen idean ensimmäistä kertaa kunnolla. Ei kuvan laadulla ole väliä, vain sillä hetkellä. Siinä hetkessä on ollut jotain miksi olet halunnut kuvan ottaa. Ja vaikka kuva olisi kuinka huonolaatuinen tahansa, se voi aina palauttaa sinut siihen hetkeen. Se on siis oikeasti ollut paras mahdollinen kamera siinä hetkessä. 

Tajusin myös ettei tämä lause koske pelkästään kameroita. Sitä voi käyttää myös monessa muussa harrastuksessa, lajissa ja ihan elämässä yleensäkin. Törmäsinkin tähän asiaan tänään tehdessäni yhtä koulutehtävää. Tehtävänä oli piirtää jokin monimutkainen laite lyijykynällä A3 kokoiselle paperille. Päätin piirtää kameran, mutta huomasin että kaikki piirustuspaperini ovat joko koululla tai tampereella. Työ olisi kuitenkin tehtävä, joten nappasin vesivärilehtiöstä yhden paperin. Otin kynät esille ja mitä vielä, ainoastaan yksi lyijykynä, 9B. 

Hieman tympiintyneenä lähdin kuitenkin piirtämään. Jälki ei ollut parasta mahdollista, mutta työn edetessä aloin oikeasti tykätä paperille ilmestyvästä jäljestä. Aloin uskoa että työstä voi oikeasti tulla jotakin. Että siitä voi oikeasti tulla hieno. Ja onhan tämäkin kuva ikäänkuin osoitus siitä hetkestä. Ei parasta mahdollista laatua, mutta osoitus siitä että aina ei tarvita kalliita piirustuspapereita ja miljoonaa eri vahvuista kynää, kun jo sattumanvaraisella paperilla ja kynällä voi saada aikaan jotain mihin voi kuitenkin loppujenlopuksi olla ihan tyytyväinen.

Vaikkei tuosta koulutyöstä kaikkein hienointa luomustani tullutkaan, se oli siinä hetkessä paras mahdollinen mitä sain aikaan ja olen siihen tyytyväinen. Haluankin jokaisen teistä tajuavan, että vaikka käytössäsi ei olisi parhaat mahdolliset resurssit, sinulla ei olisi kaikista parhain päivä tai lähtökohdat eivät muutenkaan olisi millään tavalla mallillaan, niin aina voi onnistua ja olla paras mahdollinen itsensä.