Dementia

Mä niin kauheesti lupasin aktivoituvani tän blogin suhteen.. Ilmeisesti ei kannata lupailla kun viime postauksesta on vierähtänyt jo reilu kuukausi. Noh ehkä en edes yritä selitää..

Havainnosta piirtämisen kurssilla tehty heijastuksia työ

Mulla on oikeasti nyt ihan kauheesti kiireitä ja oon hirvittävän aktiivinen ollut tän taiteen tekemisen kanssa mutta jostain syystä en vaan ikinä saa raahattua kameraa kouluun että kuvais noita töitä. Tässä kuitenkin yksi tälläkin hetkellä käynnissä olevalta kurssilta. Voin sanoa että pikkasen meni silmät kieroon ja pää tuli kipeeks tota työtä tehdessä mutta kaikenkaikkiaan oon lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Ja kuten ylläolevasta kuvaparista voi huomata mä olen aktivoitunut myös koulun ulkopuolella. Mä olen nimittäin alkanut suunnitella seuraavaa tatuointiani. Mullahan on näitä ideioita siis mietittynä jo suurinpiirtein koko keho täyteen, mutta tää nyt on sellanen minkä seuraavaksi tuun hankkimaan. Tatuoinnista ei siis tule suoraan kumpikaan noista edellä nähdyistä, mutta jotain osviittaa niistä voi saada millaista kuvaa on tulossa.

Eikä mun kiireet helpota ihan heti, tällähetkellä mulla on koulussa muutama duuni ihan täysin kesken/tekemättä ja tilaustöitäkin on tullut muutama kappale. Mutta lukijoiden onneksi oon myös kuvannut näitä töitä jonkin verran ja seuraava postaus tulee kyllä vielä tän kuun puolella sen mä lupaan!

Kesä tulee oonko mä valmis?

Aika vierii ja välillä sitä unohtaa hoitaa ne ihan arkipäiväsetkin askareet. Vaikka kevään pitäis tuoda mukanaan iloa ja jaksamista, musta tuntuu että mä olen vaan enemmän ja enemmän väsyneempi kokoajan. Koulujutut tuntuu kauhealta pakkopullalta ja kiinnostusta löytyy enää niihin oikeesti superkivoihin juttuihin. Koirien kanssa touhuilu, omatoiminen piirtely, nukkuminen ja syöminen menee aina koulujuttujen ja muiden tärkeiden asioiden edelle. Tulis jo kesä. mä todellakin oon sen tarpeessa.

Pelkäksi lusmuiluksi nää viimeiset kolme kuukautta ei kuitenkaan ole mennyt. Olen mä ehtinyt käydä pääsykokeissa, piirrellyt asiakastöitä ja saanut nettisivut valmiiksi. Näistä viimeisimpänä mainittu oli ehdottomasti suurin ja vaativin saavutus. Eikä dreamweaver todellakaan ole mun lempiohjelma ton kotisivutuskailun jälkeen.

Linkki kotisivuille tulee pikapuoliin blogin navipalkkiin, mutta laitetaan se nyt näin alkuun tähän, jos jotain kiinnostaa käydä kurkkaamassa. Mikään mestariteoshan nuo nettisivut eivät ole mutta voin sanoa että monen monta tuntia niiden tekemiseen on uhrattu!

Mun ihkaomat nettisivut!

Ja loppuun heitetään vielä muita tänä keväänä tehtyjä töitä, joista osa löytyy myös kotisivujen puolelta.

Välillä saa olla nolo fanityttö

Koska mä en saa ikinä tarpeekseni fanityttöilystä, päätin piirtää uuden kuvan Adam Lambertista. Ja koska kyseinen herra on löytäny itselleen mitä ihanimman miehen, pääsi hänkin mukaan kuvaan. Olisihan se suorastaan häpäisy näin suomalaisena unohtaa Adamin suomalainen poikaystävä, Sauli Koskinen.

Ja oli tällä työllä myös pienen pieni syykin. Eikä ole sattumaa, että julkaisen kyseisen piirustuksen tänään. Nimittäin jos ette vielä tienneet, tänään on Adam Lambertin syntymäpäivä!

Happy Birthday Adam!

Asiakastöitä ja toivepostauksesta

Joulu on kohta täällä. Ja vaikken itse ole kovin aktiivisesti lahjoja muille ostanut tai tehnytkään. On muutama asiakas ainakin saanut nauttia kädenjäljestäni. Kolme asiakastyötä on nimittäin tullut tehtyä ja lähetettyä asiakkaille tässä joulukuun aikana, joista kaksi menikin itseasiassa lahjaksi. Toivottavasti lahjan saajat ovat töihin sitten yhtä tyytyväisiä kuin tekijä ja lahjan antajakin.

Ensimmäisenä tein itselle hyvinkin mieluisan kääpiösnautseri-rotukuvan. Pääkuvassa on tarkka muotokuva eräästä hienosta mustahopeasta uroskoirasta ja rakennekuva on perinteinen rotukuva pippurisuola värisestä nartusta. Vaikka tälläiset työt eivät kaikkein mielekkäimpiä olekaan, kun pitää vain koittaa mallintaa asiakkaan antamat kuvat mahdollisimman tarkkaan paperille, oli tämä työn tekeminen kuitenkin mielestäni mukavaa. Kyseessä oli nimittäin itselle hyvinkin tärkeä ja mielekäs rotu, jonka edustajia löytyykin yksi kappale ihan täältä koti sohviltakin. Lisäksi oli mukava haastaa itseään tekemään kuvaa hieman omaa silmää vastaan. Itse kun on tottunut tuohon miltein parrattomaan snautseriin, tuntui todella vaikealta piirtää oikeasti oikean pituinen parta koiralle. Kuten opettajammekin kerran sanoi, on hyvin vaikeaa piirtää jotakin minkä näkee erilaisena. Jos sinulle esimerkiksi nätetään kuva kananmunasta, jonka päällä on haalea sininen väri, luultavasti piirrät kananmunan valkoisena. Olethan tähän mennessä jo oppinut kananmunan olevan valkoinen. Piirrät siis loppupeleissä mielummin ajatusten ja tottumusten perusteella, kuin sen mitä silmäsi näkevät.

Palatakseni kuitenkin aiheeseen, olen myös tehnyt kaksi muutakin tilaustyötä. Yhden silkkiterrieri- ja yhden tanskandoggi-rotukuvan. Molemmissa sain tarkat mallikuvat, ja jos oikein ymmärsin taisi silkkityö perustua nimenomaan yhteen yksilöön, eli pää- ja rakennekuvissa on kaiketi sama koira. Nämä molemmat olivat aika perus töitä, eikä isompia ongelmia tullut. Senkun vain piirsi mallikuvan koiran paperille. Pientä hienosäätöä kyllä tehtiin vielä asiakkaan mieltymysten mukaan, mutta lopputulokseen olivat tyytyväisiä sekä tekijä että asiakas. 

Nyt ei sitten enää olekaan yhtään asiakastöitä rästissä, joten jos joku mielii muotokuvaa omasta lemmikistään, rotukuvaa tai jotakin ihan muuta niin rohkeasti ottamaan yhteyttä. Joulupakettiin ei enää taida ehtiä, ellei asiakas sitten satu asumaan tampereella ja ole kykeneväinen itse noutamaan tilausta, mutta ehkäpä sitten vaikka uudenvuoden lahjaksi tai muutenvain omaksi iloksi! 

Ja koska pian on Joulu, päätin että mikäli ehdotuksia tulee niin voisin tämän vuoden puolella tehdä myös ensimmäisen toivepostaukseni, joten eikun ehdottelemaan! Jokatapauksessa kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Jokainen meistä on paras

Kerran valokuvaustunnilla opettajamme sanoi meille, että jos olet hetkessä jonka haluat tallentaa, kuvaa se. Ei ole väliä mikä kamera sinulla on mukanasi, sillä se mikä sinulla on, on siinä hetkessä parhain mahdollinen. Mietin tuota lausetta silloin, miten muka joku kännykkäkamera voisi olla kunnon kameraa parempi?

Tänään kuitenkin tajusin lauseen idean ensimmäistä kertaa kunnolla. Ei kuvan laadulla ole väliä, vain sillä hetkellä. Siinä hetkessä on ollut jotain miksi olet halunnut kuvan ottaa. Ja vaikka kuva olisi kuinka huonolaatuinen tahansa, se voi aina palauttaa sinut siihen hetkeen. Se on siis oikeasti ollut paras mahdollinen kamera siinä hetkessä. 

Tajusin myös ettei tämä lause koske pelkästään kameroita. Sitä voi käyttää myös monessa muussa harrastuksessa, lajissa ja ihan elämässä yleensäkin. Törmäsinkin tähän asiaan tänään tehdessäni yhtä koulutehtävää. Tehtävänä oli piirtää jokin monimutkainen laite lyijykynällä A3 kokoiselle paperille. Päätin piirtää kameran, mutta huomasin että kaikki piirustuspaperini ovat joko koululla tai tampereella. Työ olisi kuitenkin tehtävä, joten nappasin vesivärilehtiöstä yhden paperin. Otin kynät esille ja mitä vielä, ainoastaan yksi lyijykynä, 9B. 

Hieman tympiintyneenä lähdin kuitenkin piirtämään. Jälki ei ollut parasta mahdollista, mutta työn edetessä aloin oikeasti tykätä paperille ilmestyvästä jäljestä. Aloin uskoa että työstä voi oikeasti tulla jotakin. Että siitä voi oikeasti tulla hieno. Ja onhan tämäkin kuva ikäänkuin osoitus siitä hetkestä. Ei parasta mahdollista laatua, mutta osoitus siitä että aina ei tarvita kalliita piirustuspapereita ja miljoonaa eri vahvuista kynää, kun jo sattumanvaraisella paperilla ja kynällä voi saada aikaan jotain mihin voi kuitenkin loppujenlopuksi olla ihan tyytyväinen.

Vaikkei tuosta koulutyöstä kaikkein hienointa luomustani tullutkaan, se oli siinä hetkessä paras mahdollinen mitä sain aikaan ja olen siihen tyytyväinen. Haluankin jokaisen teistä tajuavan, että vaikka käytössäsi ei olisi parhaat mahdolliset resurssit, sinulla ei olisi kaikista parhain päivä tai lähtökohdat eivät muutenkaan olisi millään tavalla mallillaan, niin aina voi onnistua ja olla paras mahdollinen itsensä.

Trespassing

Rakastan musiikkia. Mulle musiikki on oikeasti pakkomielle. En selviäs ilman sitä. Tai varmaan selviäisin, mutta elämä olisi aivan toisenlaista ilman musiikkia. Mä nimittäin saan oikeastaan kaiken inspiraationi taiteeseen aina musiikista. Tänäänkin inspiroiduin kokeileen taas vähän ihmispiirustusta tässä samalla kun kuuntelin Adam Lambertin uusinta levyä. Hullua ajatella että maaliskuussa mä näen tuon piirtämäni miehen ihan ihkaelävänä. Kommentit tästä piirroksesta olisikin enemmän kuin tervetulleita, sillä tarkoitus olisi piirtää myös tuonne keikalle jonkinnäköinen lakana, johon tietysti kaipailen kovasti ideoita.

Tassunjälkiä sydämessä

Ennen rakastin hevosia, harrastin ratsastusta ja piirsin lähestulkoon pelkkiä hevosia. Ravasin talleilla yhtenään ja jopa omistin yhden tuollaisen suuren nelijalkaisen. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nyt elämäni keskittyy aivan toisenlaisten nelijalkaisiin, nimittäin koiriin. Olen nyt reilu vuoden verran harrastanut erilaisia koiraharrastuslajeja aktiivisesti ja alkanut myös piirtää paljon koiria. Jotenkin nuo pienet hännänheiluttajat ovat vain vieneet sydämeni ja samalla myös osan taiteellisesta puolestani. Ei se kuitenkaan taida olla huono asia, ja taidan minä ainakin jotenkin osata jo piirtääkin noita kauniita eläimiä, vai?