perjantai 8. marraskuuta 2013

Dementia

Mä niin kauheesti lupasin aktivoituvani tän blogin suhteen.. Ilmeisesti ei kannata lupailla kun viime postauksesta on vierähtänyt jo reilu kuukausi. Noh ehkä en edes yritä selitää..

Havainnosta piirtämisen kurssilla tehty heijastuksia työ
Mulla on oikeasti nyt ihan kauheesti kiireitä ja oon hirvittävän aktiivinen ollut tän taiteen tekemisen kanssa mutta jostain syystä en vaan ikinä saa raahattua kameraa kouluun että kuvais noita töitä. Tässä kuitenkin yksi tälläkin hetkellä käynnissä olevalta kurssilta. Voin sanoa että pikkasen meni silmät kieroon ja pää tuli kipeeks tota työtä tehdessä mutta kaikenkaikkiaan oon lopputulokseen ihan tyytyväinen.



Ja kuten ylläolevasta kuvaparista voi huomata mä olen aktivoitunut myös koulun ulkopuolella. Mä olen nimittäin alkanut suunnitella seuraavaa tatuointiani. Mullahan on näitä ideioita siis mietittynä jo suurinpiirtein koko keho täyteen, mutta tää nyt on sellanen minkä seuraavaksi tuun hankkimaan. Tatuoinnista ei siis tule suoraan kumpikaan noista edellä nähdyistä, mutta jotain osviittaa niistä voi saada millaista kuvaa on tulossa.

Eikä mun kiireet helpota ihan heti, tällähetkellä mulla on koulussa muutama duuni ihan täysin kesken/tekemättä ja tilaustöitäkin on tullut muutama kappale. Mutta lukijoiden onneksi oon myös kuvannut näitä töitä jonkin verran ja seuraava postaus tulee kyllä vielä tän kuun puolella sen mä lupaan!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Paluu taidemaailmaan

Koska oon ihan äärettömän huono kirjoittaja, en edes yritä kirjoittaa teille mitään pahoittelua blogin hiljaiselosta tai suuria tarinoita mitä tässä välissä on tapahtunut. Sen sijaan keskityn tulevaan ja jätän menneisyyden tapahtumat vähemmälle huomiolle. Sen verran voin kuitenkin tietämättömille infoilla että mä nyt opiskelen siellä kuva- ja mediataiteen linjalla jonne viime yhteishaussa hain.Ja sen voisin myös mainita että kävin viikko sitten ensimmäistä kertaa tatuoitavana ja tällähetkellä selkääni koristaakin tälläinen, vielä hieman keskeneräinen täysikuu.


Mutta sitten nykyhetkeen! Mä oon ihan oikeasti alkanut jopa panostaa mun koulunkäyntiin sekä tulevaisuuden suunnitelmiin. Välillä koiraharrastukset vie ihan älyttömästi aikaa ja rahaa, mistä sitten koulunkäynti kärsii, mutta kaikenkaikkiaan oon kyllä ihan tyytyväinen mun ensimmäisen jakson suorituksiin. Nyt tällähetkellä työstän kahta eri koulutyötä sekä vapaa-ajallani piirrän puhtaaksi omia tatuointisuunnitelmiani. Niitä onkin paljon joten ihan heti ei hommat lopu kesken. Nyt just mun kamera on kuitenkin ties missä eikä koneelta löydy yhtäkään kuvaa uusista töistä, mutta kyllä te noista vielä kuvia saatte. Tällä hetkellä yhtäkään asiakastyötä mulla ei ole, joten jos joku haluaa vaikka koirastaan muotokuvapiirroksen niin olkaahan yhteyksissä, nyt mulla on aikaa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Mitä mä oon ja mitä musta on tulossa

Ihan pikkulapsesta aina ylä-asteen loppuun mä vannoin kivenkovaa että musta tulee eläinlääkäri. Mä olin varma siitä. Lapsesta asti pelannut erilaisten elukkoitten kanssa ja koska mulla on jonkinlainen sisäinen tarve auttaa muita, mä olin varma että eläinlääkäri on ainoa vaihtoehto. Lukiossa kylmä totuus sitten iski, mä en ikinä tulis pääseen eläinlääkikseen, en tällä lukupäällä.

Tuona aikana kävin itseni kanssa aika suurtakin taistelua siitä että onko musta mihinkään. Olin varma että joudun kaupan kassalle. Eihän musta vaan yksinkertaisesti ole mihinkään jos en kerran pääse tekemään eläinlääkärinhommia.. Lopetin koulut kesken ja jäin kotiin. Onneksi mulla kuitenkin oli ympärillä tukevia ihmisiä jonka avulla sitten pääsin kiinni työelämään parin kuukauden lusmuilun jälkeen ja mut oikeasti pakotettiin miettimään mitä mä haluan elämältäni, mihin mä hakisin yhteishaussa 2012. Valinta päätyi selkeästi eläintenhoitajatutkintoon. Olin jo täyttänyt yhteishakupaperit kunnes vierailin erään ystäväni luona. Kaverillani oli kissa ja 5minuutin vierailun jälkeen sain armottoman allergiakohtauksen. Ei ei ei ei ei. Ei tässä voinut käydä näin. Nopeasti siis muuttamaan yhteishakua. Mulla ei oikeastaan ollut tossa vaiheessa mitään muuta kiinnostuksenkohdetta kuin eläimet. Huvikseni piirtelin silloin tällöin mutta eihän siihen liittyviä ammatteja ollut olemassa, vai oliko?

Löysin mukavan oloisen koulun, Pekka halosen akatemia, jossa voisin opiskella kuva-artesaaniksi kuva- ja mediataiteen linjalla. Sukulaisten painostus ja omat paineet siitä saisinko ikinä töitä saivat minut kuitenkin hakemaan samaiseen kouluun mutta eri linjalle, graafiseen suunnitteluun. 

Nyt kun olen vuoden tällä linjalla opiskellut olen aivan sataprosenttisen varma siitä että minun olisi pitänyt hakea jo viime vuonna kuva- ja mediataiteen puolelle. Vuosi Pekka Halosen akatemiassa on antanut minulle paljon, mutta väärän linjan valitsin ihan ehdottomasti. Koneilla touhuaminen ja taittohommat ei vaan ole mua varten, ei ollenkaan. Onneksi ikinä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ja hain tänä vuonna jo kolmannen kerran yhteishaussa, omaan kouluuni, tälläkertaa kuitenkin sille oikealle linjalle. Huomenna tulee tulokset pääsinkö pääsykokeiden kautta vai täytyykö mun syksyllä lähteä reksin juttusille ja anoa siirtoa toiselle luokalle. Toivotaan parasta siis!

Ja nyt monille herää mieleen kysymys, mitä musta sitten tulee jos ei graafista suunnitteliaa. Mitä ihmettä on kuva- ja mediataide? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Musta voisi tulla kuvanveistäjä, taidemaalari, kuvittaja oikeastaan melkein mikä tahansa taiteen tekijä. Se mikä itseäni kuitenkin kiinnostaa on Tatuoinnit. Mä haluan tatuoijaksi. 

valmis tatuointisuunnitelma
Tatuoijahaaveet ovatkin lähteneet oikein hyvin käyntiin. Sain nimittäin tänä keväänä ensimmäistä kertaa tehtäväkseni suunnitella kunnollisen tatuoinnin eräälle oikein mukavalle naishenkilölle. Ohjeita sain sen verran että kaunis naisellinen peuranpää jonkin näköisiin "kehyksiin" ympärille/alas ruusuja, rusetti (?) ja helmiä sarviin roikkumaan. Tehtiin luonnoksia ja pikkuhiljaa kuvasta saatiin asiakasta miellyttävä. Lopputulokseen olen itsekin oikein tyytyväinen ja ylpeä itsestäni siinä että sain tatuoinninottajan luopumaan helmistä, eivät ne olisi tuohon kuvaan sopineetkaan. 

Tänään sitten sain vihdoin kuvaa tatuoinnista valmiina asiakkaan iholla. Pikkaisenhan se tuosta mun piirtämästä on muuttunut harvat tatuoijat kun ovat mitään mestarikopioijia mutta pääasia että asiakas on tyytyväinen. Ja kyllähän se kivalta näyttää omaankin silmää. Ihanaa nähdä jotain itse suunnittelemaa jonkun iholla. En malta millään odottamaan että pääsen itsekin kuvia toisten iholle hakkaamaan. Nyt kuitenkin tyydyn suunnittelutehtäviin sillä työnalla on toinenkin tatuoinnin suunnittelu tehtävä. Loppuun vielä kuvaa valmiista peuratatuoinnista.



tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesä tulee oonko mä valmis?

Aika vierii ja välillä sitä unohtaa hoitaa ne ihan arkipäiväsetkin askareet. Vaikka kevään pitäis tuoda mukanaan iloa ja jaksamista, musta tuntuu että mä olen vaan enemmän ja enemmän väsyneempi kokoajan. Koulujutut tuntuu kauhealta pakkopullalta ja kiinnostusta löytyy enää niihin oikeesti superkivoihin juttuihin. Koirien kanssa touhuilu, omatoiminen piirtely, nukkuminen ja syöminen menee aina koulujuttujen ja muiden tärkeiden asioiden edelle. Tulis jo kesä. mä todellakin oon sen tarpeessa.

Pelkäksi lusmuiluksi nää viimeiset kolme kuukautta ei kuitenkaan ole mennyt. Olen mä ehtinyt käydä pääsykokeissa, piirrellyt asiakastöitä ja saanut nettisivut valmiiksi. Näistä viimeisimpänä mainittu oli ehdottomasti suurin ja vaativin saavutus. Eikä dreamweaver todellakaan ole mun lempiohjelma ton kotisivutuskailun jälkeen.

Linkki kotisivuille tulee pikapuoliin blogin navipalkkiin, mutta laitetaan se nyt näin alkuun tähän, jos jotain kiinnostaa käydä kurkkaamassa. Mikään mestariteoshan nuo nettisivut eivät ole mutta voin sanoa että monen monta tuntia niiden tekemiseen on uhrattu!


Ja loppuun heitetään vielä muita tänä keväänä tehtyjä töitä, joista osa löytyy myös kotisivujen puolelta.






torstai 21. helmikuuta 2013

Missä mun lyijykynät?

Olen tässä muutaman päivän pohtinut millainen on hyvä taiteilija. Mitä sellaiselta vaaditaan. Miten sellaiseksi pääsee? Kovista pohdinnoista huolimatta vastausta en löytänyt. En yhteenkään pääni sisälllä pyörineeseen kysymykseen. Päädyinkin vain toteamaan että taidetta ja sitä käsitteleviä asioita ei voi yksiselitteisesti selittää. Taide on vain yksin kertaisesti liian laaja käsite

Tajusin kuitenkin että itseä voi aina kehittää. Ikinä ei voi osata täydellisesti. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani taiteilijana. Mitä osaan edes jotenkuten ja mitä taas en. Ja voih, näitä asioita on paljon. Jostain on aloitettava. Siispä lyijykynät piiloon ja tussi käteen!


 
Pelkkä tussin pitäminen kädessä aiheutti minussa jonkinlaista ahdistuneisuutta. Olisin vain halunnut heittää kädessäni olevan piirtimen roskakoriin ja kaivaa esille tutut ja turvallisetlyijykynät.Pikkuhiljaa aloin kuitenkin edes jotenkin päin tykätä tussin jättämästä jäljestä ja muutaman työn tehtyäni olin jo aivan myyty. Tussit on sittenkin tosi jees!


 

lauantai 9. helmikuuta 2013

perjantai 1. helmikuuta 2013

Hyvää perjantaita

Silloin kun perustin tän blogin, mun oli tarkoitus pitää tää humoristisena. Oonhan mä itsekin melko hupaisa tapaus sille päälle sattuessani. Juttujen tasosta ei ole mitään takeita ja jos mua ei tunne saattaisi joku erehtyä epäilemään mun mielenterveyttä. Mutta eikö jokainen taiteilija ole jollain tapaa vähän hullu?

Mun mielestä on ja koska nyt kun rupesin tätä blogia selailemaan ja huomasin tekstien olevan melko "totisia" ja tylsiä, päätin piristää teitä. Vähän huumoria peliin välillä! Jatkossa lupaan päivitellä enemmän hauskoja tai ainakin mukahauskoja juttuja. Eihän blogi voi ihan täysin asiallinen olla jos kirjoittajakin on jonkin asteinen älykääpiö. Mutta nyt hyvät naiset ja herrat, nauttikaa!



maanantai 28. tammikuuta 2013

Välillä saa olla nolo fanityttö

Koska mä en saa ikinä tarpeekseni fanityttöilystä, päätin piirtää uuden kuvan Adam Lambertista. Ja koska kyseinen herra on löytäny itselleen mitä ihanimman miehen, pääsi hänkin mukaan kuvaan. Olisihan se suorastaan häpäisy näin suomalaisena unohtaa Adamin suomalainen poikaystävä, Sauli Koskinen.

Ja oli tällä työllä myös pienen pieni syykin. Eikä ole sattumaa, että julkaisen kyseisen piirustuksen tänään. Nimittäin jos ette vielä tienneet, tänään on Adam Lambertin syntymäpäivä!

Happy Birthday Adam!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Elvis istuu oikealla

Ei musta taida kuvanveistäjää tulla, vaikka kovasti mä yritin. Meillä on nyt syyslomasta eteenpäin aina ensikuun alkuun asti ollut meneillään visuaalinen havainto ja toteutus kurssi, käsitellen kuvanveistoa. Noin kerran viikkoon on tehty jos jonkin näköistä työtä, pääosin savesta mutta kyllä sieltä välistä löytyi yksi kipsityökin.

Ihan kurssin alussa aloitimme tekemällä suurennoksen tyhjästä maalituubista. Tarkoitus oli kaiketi harjoitella erilaisten muotojen esiin tuomista saven avulla. Tuubit kun olivat väännelty ja puristeltu jos jonkin näköiseen muotoon.

Nyt jälkikäteen työtä katsellessa, siitä löytyy jos jonkin näköistä virhettä ja tekstuurissa olisi paljon hiottavaa, mutta noh, kaikki aloittavat jostain!

Seuraavana työnä olikin jotain aivan muuta, nimittäin hypridieläin! Tarkoituksena siis yhdistää kaksi eläintä, niin että uusi syntyvä eläin saisi jonkun uuden ominaisuuden ja yhdistelmän eläimet hyötyisivät toistensa ominaisuuksista. Ei aivan yksinkertainen tehtävä siis. Noh siinä hetken pähkäilyn jälkeen päätin sitten yhdistää leguaanin ja papukaijan. Tiedä mistä tuokin idea sitten tuli, mutta ainakin työn tekeminen oli hauskaa. Eikä työn jälkikään ollut loppujen lopuksi hassumpaa. Harmikseni työ kuitenkin hajosi muutamaan osaan polton aikana, mutta tämä riskihän on aina olemassa kun keramiikkaa tehdään.


Näiden kahden työn jälkeen seuraavana oli naamarelifin sekä abstraktin veistoksen orgaanisesta lähtökohdasta tekeminen. Molemmat olivat ihan mukavia töitä, joskin naaman lopputulokseen en ole niin tyytyväinen. Naama sitäpaitsi myös kärsi hieman polton aikana ja odottaa tällähetkellä korjaajaa, joten siitä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Koska sain nämä työt valmiiksi suhteellisen nopealla tahdilla, ehdin välissä tehdä myös yhden oman työn. Ja koska tässä koiraihmisiä ollaan niin pitihän sitä koittaa muotoilla koiranpäätä, ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin, joten taidan suosiolla jatkaa näiden upeiden eläinten piirtämistä muotoilun sijaan.

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä teimme vielä pienoismallin elävästä mallista. Ensin piirtelimme hieman krokeja mallista eri asennoissa, joiden avulla siis hieman hahmotimme mallin mittasuhteita, jotta ne olisi helpompi hahmottaa myös sitten savea työstäessä. Hetken krokeja piirrettyämme päätimme sitten mallille lopullisen asennon, jonka vielä piirsimme kolmesta eri kulmasta paperille. Ja eikun saven pariin! Alussa mittasuhteiden ja asennon hahmottaminen tuntui todella vaikealta, mutta kyllä sieltä saven sisältä pikkuhiljaa alkoi kuoriutua jotain ihmisen näköistä. Noin seitsemän tuntia työtä ja veistos näyttää tältä. Kaulaan jätin tarkoituksella tukikepistä syntyneen reiän, sillä mielestäni se sopi hyvin, muutenkin kovin rosoiseen ja pelkistettyyn veistokseen, joka on tehty hieman karkeammasta savesta.


Nyt kurssia on jäljellä enää kaksi päivää, joiden aikana ajattelin korjailla hajonneet työt, värjätä kipsityön ja toivoa että tämä viimeinen ihmisen pienoismalli säilyy ehjänä uunista. Toivon tietysti myös mahdollisimman hyvää numeroa kurssista, vaikken tämän jälkeen hetkeen varmaan palaakaan savitöiden ääreen. Mutta mitäs mieltä sinä olet töistä? Missä mentiin pahiten metikköön ja mikä onnistui edes jotenkinpäin hyvin?