Elvis istuu oikealla

Ei musta taida kuvanveistäjää tulla, vaikka kovasti mä yritin. Meillä on nyt syyslomasta eteenpäin aina ensikuun alkuun asti ollut meneillään visuaalinen havainto ja toteutus kurssi, käsitellen kuvanveistoa. Noin kerran viikkoon on tehty jos jonkin näköistä työtä, pääosin savesta mutta kyllä sieltä välistä löytyi yksi kipsityökin.

Ihan kurssin alussa aloitimme tekemällä suurennoksen tyhjästä maalituubista. Tarkoitus oli kaiketi harjoitella erilaisten muotojen esiin tuomista saven avulla. Tuubit kun olivat väännelty ja puristeltu jos jonkin näköiseen muotoon.

Nyt jälkikäteen työtä katsellessa, siitä löytyy jos jonkin näköistä virhettä ja tekstuurissa olisi paljon hiottavaa, mutta noh, kaikki aloittavat jostain!

Seuraavana työnä olikin jotain aivan muuta, nimittäin hypridieläin! Tarkoituksena siis yhdistää kaksi eläintä, niin että uusi syntyvä eläin saisi jonkun uuden ominaisuuden ja yhdistelmän eläimet hyötyisivät toistensa ominaisuuksista. Ei aivan yksinkertainen tehtävä siis. Noh siinä hetken pähkäilyn jälkeen päätin sitten yhdistää leguaanin ja papukaijan. Tiedä mistä tuokin idea sitten tuli, mutta ainakin työn tekeminen oli hauskaa. Eikä työn jälkikään ollut loppujen lopuksi hassumpaa. Harmikseni työ kuitenkin hajosi muutamaan osaan polton aikana, mutta tämä riskihän on aina olemassa kun keramiikkaa tehdään.


Näiden kahden työn jälkeen seuraavana oli naamarelifin sekä abstraktin veistoksen orgaanisesta lähtökohdasta tekeminen. Molemmat olivat ihan mukavia töitä, joskin naaman lopputulokseen en ole niin tyytyväinen. Naama sitäpaitsi myös kärsi hieman polton aikana ja odottaa tällähetkellä korjaajaa, joten siitä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Koska sain nämä työt valmiiksi suhteellisen nopealla tahdilla, ehdin välissä tehdä myös yhden oman työn. Ja koska tässä koiraihmisiä ollaan niin pitihän sitä koittaa muotoilla koiranpäätä, ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin, joten taidan suosiolla jatkaa näiden upeiden eläinten piirtämistä muotoilun sijaan.

            

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä teimme vielä pienoismallin elävästä mallista. Ensin piirtelimme hieman krokeja mallista eri asennoissa, joiden avulla siis hieman hahmotimme mallin mittasuhteita, jotta ne olisi helpompi hahmottaa myös sitten savea työstäessä. Hetken krokeja piirrettyämme päätimme sitten mallille lopullisen asennon, jonka vielä piirsimme kolmesta eri kulmasta paperille. Ja eikun saven pariin! Alussa mittasuhteiden ja asennon hahmottaminen tuntui todella vaikealta, mutta kyllä sieltä saven sisältä pikkuhiljaa alkoi kuoriutua jotain ihmisen näköistä. Noin seitsemän tuntia työtä ja veistos näyttää tältä. Kaulaan jätin tarkoituksella tukikepistä syntyneen reiän, sillä mielestäni se sopi hyvin, muutenkin kovin rosoiseen ja pelkistettyyn veistokseen, joka on tehty hieman karkeammasta savesta.

Nyt kurssia on jäljellä enää kaksi päivää, joiden aikana ajattelin korjailla hajonneet työt, värjätä kipsityön ja toivoa että tämä viimeinen ihmisen pienoismalli säilyy ehjänä uunista. Toivon tietysti myös mahdollisimman hyvää numeroa kurssista, vaikken tämän jälkeen hetkeen varmaan palaakaan savitöiden ääreen. Mutta mitäs mieltä sinä olet töistä? Missä mentiin pahiten metikköön ja mikä onnistui edes jotenkinpäin hyvin?