Missä mun lyijykynät?

Olen tässä muutaman päivän pohtinut millainen on hyvä taiteilija. Mitä sellaiselta vaaditaan. Miten sellaiseksi pääsee? Kovista pohdinnoista huolimatta vastausta en löytänyt. En yhteenkään pääni sisälllä pyörineeseen kysymykseen. Päädyinkin vain toteamaan että taidetta ja sitä käsitteleviä asioita ei voi yksiselitteisesti selittää. Taide on vain yksin kertaisesti liian laaja käsite

Tajusin kuitenkin että itseä voi aina kehittää. Ikinä ei voi osata täydellisesti. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani taiteilijana. Mitä osaan edes jotenkuten ja mitä taas en. Ja voih, näitä asioita on paljon. Jostain on aloitettava. Siispä lyijykynät piiloon ja tussi käteen!



 

Pelkkä tussin pitäminen kädessä aiheutti minussa jonkinlaista ahdistuneisuutta. Olisin vain halunnut heittää kädessäni olevan piirtimen roskakoriin ja kaivaa esille tutut ja turvallisetlyijykynät.Pikkuhiljaa aloin kuitenkin edes jotenkin päin tykätä tussin jättämästä jäljestä ja muutaman työn tehtyäni olin jo aivan myyty. Tussit on sittenkin tosi jees!

 

Hyvää perjantaita

Silloin kun perustin tän blogin, mun oli tarkoitus pitää tää humoristisena. Oonhan mä itsekin melko hupaisa tapaus sille päälle sattuessani. Juttujen tasosta ei ole mitään takeita ja jos mua ei tunne saattaisi joku erehtyä epäilemään mun mielenterveyttä. Mutta eikö jokainen taiteilija ole jollain tapaa vähän hullu?

Mun mielestä on ja koska nyt kun rupesin tätä blogia selailemaan ja huomasin tekstien olevan melko "totisia" ja tylsiä, päätin piristää teitä. Vähän huumoria peliin välillä! Jatkossa lupaan päivitellä enemmän hauskoja tai ainakin mukahauskoja juttuja. Eihän blogi voi ihan täysin asiallinen olla jos kirjoittajakin on jonkin asteinen älykääpiö. Mutta nyt hyvät naiset ja herrat, nauttikaa!

Timo is doing the ugly dance. Don't miss it!

Tekotaiteellista paskaa ja hyvää uutta vuotta!

Mietin koko päivän kotona millaisen hienon uudenvuoden toivotuksen mä teille keksisin. En mä keksinyt. Mulla olis ollu koko päivä aikaa keksiä, mutta en keksinyt. Olisi ollut aikaakin kun kerran olen vain istunut kokopäivän kotona koiravahtina. Noh ei aina voi onnistua. En edes minä.¨

Ilman kliseistä uuden vuoden toivotusta en voinut silti tätäkään blogia jättää, joten tussi käteen ja piirtämään.. Paperi toisensa jälkeen lensi roskiin kunnes keksin. Piirretään muotoja. Ei mitään vitun kuvaa, muotoja! Muotoja josta sitten muodoistuu jotakin. Jotain tekotaiteellista paskaa kuten mulla on tapana sanoa monista mun tekemisistä töistä joihin en ole tyytyväinen. Töitä joita en oikeastaan edes pidä minkään sortin taiteena.

Ehkä tää on sitten tätä mun uutta innostusta piirtää jotain vähän sarjakuvatyylistä. Jotain sinnepäin, mutta ei sitten yhtään kuitenkaan. Sarjakuvatyyliä sekoitettuna tähän omaan suosikkiin fotorealismiin. Mittasuhteiltaan siis kutakuinkin oikeaa mutta jälki on jotain epämääräistä, pelkistettyä, jotain ihan uutta Tiiaa. Noh ehkä välillä on ihan hyvä kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä.

Jokatapauksessa koiravahdin velvollisuudet kutsuu joten toivotan tässä vaiheessa kaikille onnea tähän jonkin aikaa sitten alkaneeseen uuteen vuoteen, pitäkää hauskaaa! 

Jokainen meistä on paras

Kerran valokuvaustunnilla opettajamme sanoi meille, että jos olet hetkessä jonka haluat tallentaa, kuvaa se. Ei ole väliä mikä kamera sinulla on mukanasi, sillä se mikä sinulla on, on siinä hetkessä parhain mahdollinen. Mietin tuota lausetta silloin, miten muka joku kännykkäkamera voisi olla kunnon kameraa parempi?

Tänään kuitenkin tajusin lauseen idean ensimmäistä kertaa kunnolla. Ei kuvan laadulla ole väliä, vain sillä hetkellä. Siinä hetkessä on ollut jotain miksi olet halunnut kuvan ottaa. Ja vaikka kuva olisi kuinka huonolaatuinen tahansa, se voi aina palauttaa sinut siihen hetkeen. Se on siis oikeasti ollut paras mahdollinen kamera siinä hetkessä. 

Tajusin myös ettei tämä lause koske pelkästään kameroita. Sitä voi käyttää myös monessa muussa harrastuksessa, lajissa ja ihan elämässä yleensäkin. Törmäsinkin tähän asiaan tänään tehdessäni yhtä koulutehtävää. Tehtävänä oli piirtää jokin monimutkainen laite lyijykynällä A3 kokoiselle paperille. Päätin piirtää kameran, mutta huomasin että kaikki piirustuspaperini ovat joko koululla tai tampereella. Työ olisi kuitenkin tehtävä, joten nappasin vesivärilehtiöstä yhden paperin. Otin kynät esille ja mitä vielä, ainoastaan yksi lyijykynä, 9B. 

Hieman tympiintyneenä lähdin kuitenkin piirtämään. Jälki ei ollut parasta mahdollista, mutta työn edetessä aloin oikeasti tykätä paperille ilmestyvästä jäljestä. Aloin uskoa että työstä voi oikeasti tulla jotakin. Että siitä voi oikeasti tulla hieno. Ja onhan tämäkin kuva ikäänkuin osoitus siitä hetkestä. Ei parasta mahdollista laatua, mutta osoitus siitä että aina ei tarvita kalliita piirustuspapereita ja miljoonaa eri vahvuista kynää, kun jo sattumanvaraisella paperilla ja kynällä voi saada aikaan jotain mihin voi kuitenkin loppujenlopuksi olla ihan tyytyväinen.

Vaikkei tuosta koulutyöstä kaikkein hienointa luomustani tullutkaan, se oli siinä hetkessä paras mahdollinen mitä sain aikaan ja olen siihen tyytyväinen. Haluankin jokaisen teistä tajuavan, että vaikka käytössäsi ei olisi parhaat mahdolliset resurssit, sinulla ei olisi kaikista parhain päivä tai lähtökohdat eivät muutenkaan olisi millään tavalla mallillaan, niin aina voi onnistua ja olla paras mahdollinen itsensä.