Tajusin kuitenkin että itseä voi aina kehittää. Ikinä ei voi osata täydellisesti. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani taiteilijana. Mitä osaan edes jotenkuten ja mitä taas en. Ja voih, näitä asioita on paljon. Jostain on aloitettava. Siispä lyijykynät piiloon ja tussi käteen!
Pelkkä tussin pitäminen kädessä aiheutti minussa jonkinlaista ahdistuneisuutta. Olisin vain halunnut heittää kädessäni olevan piirtimen roskakoriin ja kaivaa esille tutut ja turvallisetlyijykynät.Pikkuhiljaa aloin kuitenkin edes jotenkin päin tykätä tussin jättämästä jäljestä ja muutaman työn tehtyäni olin jo aivan myyty. Tussit on sittenkin tosi jees!