Paluu taidemaailmaan

Koska oon ihan äärettömän huono kirjoittaja, en edes yritä kirjoittaa teille mitään pahoittelua blogin hiljaiselosta tai suuria tarinoita mitä tässä välissä on tapahtunut. Sen sijaan keskityn tulevaan ja jätän menneisyyden tapahtumat vähemmälle huomiolle. Sen verran voin kuitenkin tietämättömille infoilla että mä nyt opiskelen siellä kuva- ja mediataiteen linjalla jonne viime yhteishaussa hain.Ja sen voisin myös mainita että kävin viikko sitten ensimmäistä kertaa tatuoitavana ja tällähetkellä selkääni koristaakin tälläinen, vielä hieman keskeneräinen täysikuu.

Mutta sitten nykyhetkeen! Mä oon ihan oikeasti alkanut jopa panostaa mun koulunkäyntiin sekä tulevaisuuden suunnitelmiin. Välillä koiraharrastukset vie ihan älyttömästi aikaa ja rahaa, mistä sitten koulunkäynti kärsii, mutta kaikenkaikkiaan oon kyllä ihan tyytyväinen mun ensimmäisen jakson suorituksiin. Nyt tällähetkellä työstän kahta eri koulutyötä sekä vapaa-ajallani piirrän puhtaaksi omia tatuointisuunnitelmiani. Niitä onkin paljon joten ihan heti ei hommat lopu kesken. Nyt just mun kamera on kuitenkin ties missä eikä koneelta löydy yhtäkään kuvaa uusista töistä, mutta kyllä te noista vielä kuvia saatte. Tällä hetkellä yhtäkään asiakastyötä mulla ei ole, joten jos joku haluaa vaikka koirastaan muotokuvapiirroksen niin olkaahan yhteyksissä, nyt mulla on aikaa.

Mitä mä oon ja mitä musta on tulossa

Ihan pikkulapsesta aina ylä-asteen loppuun mä vannoin kivenkovaa että musta tulee eläinlääkäri. Mä olin varma siitä. Lapsesta asti pelannut erilaisten elukkoitten kanssa ja koska mulla on jonkinlainen sisäinen tarve auttaa muita, mä olin varma että eläinlääkäri on ainoa vaihtoehto. Lukiossa kylmä totuus sitten iski, mä en ikinä tulis pääseen eläinlääkikseen, en tällä lukupäällä.

Tuona aikana kävin itseni kanssa aika suurtakin taistelua siitä että onko musta mihinkään. Olin varma että joudun kaupan kassalle. Eihän musta vaan yksinkertaisesti ole mihinkään jos en kerran pääse tekemään eläinlääkärinhommia.. Lopetin koulut kesken ja jäin kotiin. Onneksi mulla kuitenkin oli ympärillä tukevia ihmisiä jonka avulla sitten pääsin kiinni työelämään parin kuukauden lusmuilun jälkeen ja mut oikeasti pakotettiin miettimään mitä mä haluan elämältäni, mihin mä hakisin yhteishaussa 2012. Valinta päätyi selkeästi eläintenhoitajatutkintoon. Olin jo täyttänyt yhteishakupaperit kunnes vierailin erään ystäväni luona. Kaverillani oli kissa ja 5minuutin vierailun jälkeen sain armottoman allergiakohtauksen. Ei ei ei ei ei. Ei tässä voinut käydä näin. Nopeasti siis muuttamaan yhteishakua. Mulla ei oikeastaan ollut tossa vaiheessa mitään muuta kiinnostuksenkohdetta kuin eläimet. Huvikseni piirtelin silloin tällöin mutta eihän siihen liittyviä ammatteja ollut olemassa, vai oliko?

Löysin mukavan oloisen koulun, Pekka halosen akatemia, jossa voisin opiskella kuva-artesaaniksi kuva- ja mediataiteen linjalla. Sukulaisten painostus ja omat paineet siitä saisinko ikinä töitä saivat minut kuitenkin hakemaan samaiseen kouluun mutta eri linjalle, graafiseen suunnitteluun. 

Nyt kun olen vuoden tällä linjalla opiskellut olen aivan sataprosenttisen varma siitä että minun olisi pitänyt hakea jo viime vuonna kuva- ja mediataiteen puolelle. Vuosi Pekka Halosen akatemiassa on antanut minulle paljon, mutta väärän linjan valitsin ihan ehdottomasti. Koneilla touhuaminen ja taittohommat ei vaan ole mua varten, ei ollenkaan. Onneksi ikinä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ja hain tänä vuonna jo kolmannen kerran yhteishaussa, omaan kouluuni, tälläkertaa kuitenkin sille oikealle linjalle. Huomenna tulee tulokset pääsinkö pääsykokeiden kautta vai täytyykö mun syksyllä lähteä reksin juttusille ja anoa siirtoa toiselle luokalle. Toivotaan parasta siis!

Ja nyt monille herää mieleen kysymys, mitä musta sitten tulee jos ei graafista suunnitteliaa. Mitä ihmettä on kuva- ja mediataide? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Musta voisi tulla kuvanveistäjä, taidemaalari, kuvittaja oikeastaan melkein mikä tahansa taiteen tekijä. Se mikä itseäni kuitenkin kiinnostaa on Tatuoinnit. Mä haluan tatuoijaksi. 

valmis tatuointisuunnitelma

Tatuoijahaaveet ovatkin lähteneet oikein hyvin käyntiin. Sain nimittäin tänä keväänä ensimmäistä kertaa tehtäväkseni suunnitella kunnollisen tatuoinnin eräälle oikein mukavalle naishenkilölle. Ohjeita sain sen verran että kaunis naisellinen peuranpää jonkin näköisiin "kehyksiin" ympärille/alas ruusuja, rusetti (?) ja helmiä sarviin roikkumaan. Tehtiin luonnoksia ja pikkuhiljaa kuvasta saatiin asiakasta miellyttävä. Lopputulokseen olen itsekin oikein tyytyväinen ja ylpeä itsestäni siinä että sain tatuoinninottajan luopumaan helmistä, eivät ne olisi tuohon kuvaan sopineetkaan. 

Tänään sitten sain vihdoin kuvaa tatuoinnista valmiina asiakkaan iholla. Pikkaisenhan se tuosta mun piirtämästä on muuttunut harvat tatuoijat kun ovat mitään mestarikopioijia mutta pääasia että asiakas on tyytyväinen. Ja kyllähän se kivalta näyttää omaankin silmää. Ihanaa nähdä jotain itse suunnittelemaa jonkun iholla. En malta millään odottamaan että pääsen itsekin kuvia toisten iholle hakkaamaan. Nyt kuitenkin tyydyn suunnittelutehtäviin sillä työnalla on toinenkin tatuoinnin suunnittelu tehtävä. Loppuun vielä kuvaa valmiista peuratatuoinnista.

Hyvää perjantaita

Silloin kun perustin tän blogin, mun oli tarkoitus pitää tää humoristisena. Oonhan mä itsekin melko hupaisa tapaus sille päälle sattuessani. Juttujen tasosta ei ole mitään takeita ja jos mua ei tunne saattaisi joku erehtyä epäilemään mun mielenterveyttä. Mutta eikö jokainen taiteilija ole jollain tapaa vähän hullu?

Mun mielestä on ja koska nyt kun rupesin tätä blogia selailemaan ja huomasin tekstien olevan melko "totisia" ja tylsiä, päätin piristää teitä. Vähän huumoria peliin välillä! Jatkossa lupaan päivitellä enemmän hauskoja tai ainakin mukahauskoja juttuja. Eihän blogi voi ihan täysin asiallinen olla jos kirjoittajakin on jonkin asteinen älykääpiö. Mutta nyt hyvät naiset ja herrat, nauttikaa!

Timo is doing the ugly dance. Don't miss it!

Jokainen meistä on paras

Kerran valokuvaustunnilla opettajamme sanoi meille, että jos olet hetkessä jonka haluat tallentaa, kuvaa se. Ei ole väliä mikä kamera sinulla on mukanasi, sillä se mikä sinulla on, on siinä hetkessä parhain mahdollinen. Mietin tuota lausetta silloin, miten muka joku kännykkäkamera voisi olla kunnon kameraa parempi?

Tänään kuitenkin tajusin lauseen idean ensimmäistä kertaa kunnolla. Ei kuvan laadulla ole väliä, vain sillä hetkellä. Siinä hetkessä on ollut jotain miksi olet halunnut kuvan ottaa. Ja vaikka kuva olisi kuinka huonolaatuinen tahansa, se voi aina palauttaa sinut siihen hetkeen. Se on siis oikeasti ollut paras mahdollinen kamera siinä hetkessä. 

Tajusin myös ettei tämä lause koske pelkästään kameroita. Sitä voi käyttää myös monessa muussa harrastuksessa, lajissa ja ihan elämässä yleensäkin. Törmäsinkin tähän asiaan tänään tehdessäni yhtä koulutehtävää. Tehtävänä oli piirtää jokin monimutkainen laite lyijykynällä A3 kokoiselle paperille. Päätin piirtää kameran, mutta huomasin että kaikki piirustuspaperini ovat joko koululla tai tampereella. Työ olisi kuitenkin tehtävä, joten nappasin vesivärilehtiöstä yhden paperin. Otin kynät esille ja mitä vielä, ainoastaan yksi lyijykynä, 9B. 

Hieman tympiintyneenä lähdin kuitenkin piirtämään. Jälki ei ollut parasta mahdollista, mutta työn edetessä aloin oikeasti tykätä paperille ilmestyvästä jäljestä. Aloin uskoa että työstä voi oikeasti tulla jotakin. Että siitä voi oikeasti tulla hieno. Ja onhan tämäkin kuva ikäänkuin osoitus siitä hetkestä. Ei parasta mahdollista laatua, mutta osoitus siitä että aina ei tarvita kalliita piirustuspapereita ja miljoonaa eri vahvuista kynää, kun jo sattumanvaraisella paperilla ja kynällä voi saada aikaan jotain mihin voi kuitenkin loppujenlopuksi olla ihan tyytyväinen.

Vaikkei tuosta koulutyöstä kaikkein hienointa luomustani tullutkaan, se oli siinä hetkessä paras mahdollinen mitä sain aikaan ja olen siihen tyytyväinen. Haluankin jokaisen teistä tajuavan, että vaikka käytössäsi ei olisi parhaat mahdolliset resurssit, sinulla ei olisi kaikista parhain päivä tai lähtökohdat eivät muutenkaan olisi millään tavalla mallillaan, niin aina voi onnistua ja olla paras mahdollinen itsensä.