Mitä mä oon ja mitä musta on tulossa

Ihan pikkulapsesta aina ylä-asteen loppuun mä vannoin kivenkovaa että musta tulee eläinlääkäri. Mä olin varma siitä. Lapsesta asti pelannut erilaisten elukkoitten kanssa ja koska mulla on jonkinlainen sisäinen tarve auttaa muita, mä olin varma että eläinlääkäri on ainoa vaihtoehto. Lukiossa kylmä totuus sitten iski, mä en ikinä tulis pääseen eläinlääkikseen, en tällä lukupäällä.

Tuona aikana kävin itseni kanssa aika suurtakin taistelua siitä että onko musta mihinkään. Olin varma että joudun kaupan kassalle. Eihän musta vaan yksinkertaisesti ole mihinkään jos en kerran pääse tekemään eläinlääkärinhommia.. Lopetin koulut kesken ja jäin kotiin. Onneksi mulla kuitenkin oli ympärillä tukevia ihmisiä jonka avulla sitten pääsin kiinni työelämään parin kuukauden lusmuilun jälkeen ja mut oikeasti pakotettiin miettimään mitä mä haluan elämältäni, mihin mä hakisin yhteishaussa 2012. Valinta päätyi selkeästi eläintenhoitajatutkintoon. Olin jo täyttänyt yhteishakupaperit kunnes vierailin erään ystäväni luona. Kaverillani oli kissa ja 5minuutin vierailun jälkeen sain armottoman allergiakohtauksen. Ei ei ei ei ei. Ei tässä voinut käydä näin. Nopeasti siis muuttamaan yhteishakua. Mulla ei oikeastaan ollut tossa vaiheessa mitään muuta kiinnostuksenkohdetta kuin eläimet. Huvikseni piirtelin silloin tällöin mutta eihän siihen liittyviä ammatteja ollut olemassa, vai oliko?

Löysin mukavan oloisen koulun, Pekka halosen akatemia, jossa voisin opiskella kuva-artesaaniksi kuva- ja mediataiteen linjalla. Sukulaisten painostus ja omat paineet siitä saisinko ikinä töitä saivat minut kuitenkin hakemaan samaiseen kouluun mutta eri linjalle, graafiseen suunnitteluun. 

Nyt kun olen vuoden tällä linjalla opiskellut olen aivan sataprosenttisen varma siitä että minun olisi pitänyt hakea jo viime vuonna kuva- ja mediataiteen puolelle. Vuosi Pekka Halosen akatemiassa on antanut minulle paljon, mutta väärän linjan valitsin ihan ehdottomasti. Koneilla touhuaminen ja taittohommat ei vaan ole mua varten, ei ollenkaan. Onneksi ikinä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ja hain tänä vuonna jo kolmannen kerran yhteishaussa, omaan kouluuni, tälläkertaa kuitenkin sille oikealle linjalle. Huomenna tulee tulokset pääsinkö pääsykokeiden kautta vai täytyykö mun syksyllä lähteä reksin juttusille ja anoa siirtoa toiselle luokalle. Toivotaan parasta siis!

Ja nyt monille herää mieleen kysymys, mitä musta sitten tulee jos ei graafista suunnitteliaa. Mitä ihmettä on kuva- ja mediataide? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Musta voisi tulla kuvanveistäjä, taidemaalari, kuvittaja oikeastaan melkein mikä tahansa taiteen tekijä. Se mikä itseäni kuitenkin kiinnostaa on Tatuoinnit. Mä haluan tatuoijaksi. 

valmis tatuointisuunnitelma

Tatuoijahaaveet ovatkin lähteneet oikein hyvin käyntiin. Sain nimittäin tänä keväänä ensimmäistä kertaa tehtäväkseni suunnitella kunnollisen tatuoinnin eräälle oikein mukavalle naishenkilölle. Ohjeita sain sen verran että kaunis naisellinen peuranpää jonkin näköisiin "kehyksiin" ympärille/alas ruusuja, rusetti (?) ja helmiä sarviin roikkumaan. Tehtiin luonnoksia ja pikkuhiljaa kuvasta saatiin asiakasta miellyttävä. Lopputulokseen olen itsekin oikein tyytyväinen ja ylpeä itsestäni siinä että sain tatuoinninottajan luopumaan helmistä, eivät ne olisi tuohon kuvaan sopineetkaan. 

Tänään sitten sain vihdoin kuvaa tatuoinnista valmiina asiakkaan iholla. Pikkaisenhan se tuosta mun piirtämästä on muuttunut harvat tatuoijat kun ovat mitään mestarikopioijia mutta pääasia että asiakas on tyytyväinen. Ja kyllähän se kivalta näyttää omaankin silmää. Ihanaa nähdä jotain itse suunnittelemaa jonkun iholla. En malta millään odottamaan että pääsen itsekin kuvia toisten iholle hakkaamaan. Nyt kuitenkin tyydyn suunnittelutehtäviin sillä työnalla on toinenkin tatuoinnin suunnittelu tehtävä. Loppuun vielä kuvaa valmiista peuratatuoinnista.